?

Log in

The endless road to Zion
("mikään täällä ei ole valmista, me ollaan kaikki vaan matkalla")
merkinnät 
28.3.2010, 21:12 - diipadaapa
ötö
Elämässä kehotetaan tekemään outoja asioita, kun avioliitto lähestyy. Kuten tekemään testamentti! Pretty scary, eh? Tulin silti siihen tulokseen, että saatan tehdäkin. Paitsi en kuitenkaan siksi, että pelkäisin valtavan omaisuuteni luisuvan epämieluisiin käsiin, vaan lähinnä pikku J:n huoltajuuden kannalta. On melko olennaista, että se ei luisu epämieluisiin käsiin.

Häihin on kolme viikkoa aikaa. En oo tehnyt niiden eteen paljoakaan, paitsi kutsukortit. Sain ne vihdoin lähetettyäkin. Ja lisäksi täytettiin viikko sitten turhan virallisen oloinen paperi (siinä piti olla todistajien allekirjoitukset ja kaikki), jossa pyydettiin maistraattia selvittämään avioliiton esteet. Lisäksi oon vastaillut vieraiden soittoihin, kaikki on koskeneet meidän häälahjatoiveita. Oon pyytänyt ohjaamaan varat jolle kulle enemmän tarvitsevalle. Vaikka pelkään, että saatetaan saada miehen vanhemmilta häämatka. Tavallaan se ois tosi mageeta, mutta en tiedä, haluunko lentää.
Oon myös nakittanut mun vanhemmat maksamaan häiden tarjoilut ja mun siskon tekemään ne. Lisäksi mietin, pitäisikö mun a) soittaa maistraattiin ja pyytää vihkijää pitämään häissä puhe rakkaudesta b) ostaa mulle ja miehelle jotkut uudet vaatteet tilaisuutta varten c) lähteä milloin miehen kanssa ostamaan sormukset.

Niin että oon kai mä itse asiassa tehnyt aika paljonkin häiden eteen. Riippuu vähän, mihin ja keneen vertaa.

Kissoilla menee miten menee. Ei ehkä paremmin, muttei huonomminkaan. Luulen, että ne oppii vielä tulemaan toimeen. Tai lähinnä toi Hemmo oppii tulemaan toimeen Aslanan kanssa.

Oon ajatellut alkaa pitämään kirjaa kaikesta pois heitettävästä ruuasta. Se on mun heikko kohta, teen usein liikaa ruokaa tai ostan kaupasta aineksia, joita ei tule käytettyä (ainakaan loppuun). Lapsiperheessä tuskin pääsee ihan nollaan pois heitettävän ruuan suhteen, koska mun mielestä lasta ei voi pakottaa syömään lautasta tyhjäksi - toki voi opettaa ottamaan ihan vähän, jos ei oo varma, tykkääkö.

Mietin, että blogi vois olla hyvä paikka poisheitettävän ruuan taltioimiseen. Tuskin jaksan kuvata kaikkea, mutta ainakin voin kirjata tarkasti. Esimerkiksi viikon välein raportin. En oo vielä varma, kuinka kauan jatkan projektia kirjaamisten muodossa. Kuukausi on ehkä liian lyhyt aika, mutta kuukauden välein vois ainakin laskea, kuinka paljon rahaa on heittänyt roskiin. Kolme kuukautta vois olla hyvä kesto projektille. Ja ajattelin aloittaa torstaina, siis huhtikuun 1. päivä.

Lisäksi sain tänään mahtavan idean dokumenttiin. Ongelmana on, että mulla ei ole videokameraa, enkä oikeastaan taida osata kuvatakaan (en ainakaan oo koskaan kokeillut). Silti se (idea) kutkuttelee mun mielessä...
18.3.2010, 18:49(ei otsikkoa)
ötö




Mau! Uusi perheenjäsen on loikoillut meillä nyt lähes kaksi viikkoa. Nimi on Aslana ja luonne hurmaava. Ainoa ongelma on, että meidän Helmeri-kissa ei oo ollut kauheen innostunut uudesta tulokkaasta. Se hyökkäilee ja pomottelee - hakee ehkä paikkaansa suurentuneessa laumassa tai puolustaa reviiriään. Ensimmäiset kaksi päivää olivat aika kauheita, nyt sujuu jo paremmin. On kuitenkin vielä hieman epävarmaa, voiko Aslana jäädä meille Helmerin takia. Toivottavasti, en missään nimessä haluaisi luopua siitä!

Viimeiset viikot on olleet aika stressintäyteisiä, koska täällä kotosalla on oltava alati valppaana mahdollisten kissamatsien varalta, vaikka enimmäkseen täällä on kyllä rauha maassa ja molemmat vetää zetaa. Onneksi kuvioissa on mukana Pelastetaan koirat ry, järjestö, jonka kautta olemme molemmat kissat ottaneet. Sieltä saamme tukea ja neuvoja ja jos Aslanalle täytyy etsiä uusi koti, he hoitavat sen.
Paljoa en oo siis ehtinyt koneellakaan touhuamaan, paitsi mitä nyt - pakko tunnustaa - käynyt Facebookissa kavereiden elämää seuraamassa.. :)

Viime lauantaina luulin tapaavani kavereita, mutta päädyinkin omiin polttareihini. Tapasin kyllä kavereita, mutta vähän eri merkeissä. Olin tosi otettu, että olivat järjestäneet mulle noin spesiaalia ohjelmaa! Ja oli tosi kivaa, pääsin mm. suklaa tastingiin. Vaikkakin tottakai mut piti nolata pukemalla mut hölmösti.. :)
Häiden eteen en oo kyllä tehnyt muuta kuin lähettänyt kutsut. Viikonloppuna mun sisko on tulossa esittelemään menu-ehdotuksiaan, se kun tekee sapuskat. Avioliiton esteet pitäis tutkituttaa, mutta oon jotenkin jäätynyt sen paperin edessä kun siihen tarttee kaiken maailman todistajien allekirjoituksia.

Tällaista siis. Kovasti odottelen jo lomaa, joka mulla on sitten häiden jälkeen. Siihen on kyllä vielä kuukausi aikaa. Mies ei ilmeisesti voi pitää lomaansa silloin, mikä harmittaa ihan vietävästi, mutta onneksi sentään itse pääsee lomailemaan. Oma napa ensin, vai mitä. :)

7.3.2010, 21:13(ei otsikkoa)
ötö
Valoa! Vihdoin valoa! Ja sen kyllä huomaa vireystilassa - oon viimeiset kolme viikkoa remontoinut joka ikinen viikonloppu ja nyt alkaa pikkuhommatkin olemaan pian paketissa. Vielä olisi toi yksi huone, siitäkin mun mies on ehtinyt jo repimään tapetteja. Vaikka onhan tässä jo kohta vuosi asuttukin, viime vuoden maaliskussahan me tehtiin kaupat ja toukokuussa alettiin remontoimaan.

Kulunut vuosi on kyllä opettanut paljon asunnon omistamisesta. Kuten että on kullan arvoista, jos tuntee asuntoa ostaessaan jonkun, joka ymmärtää asuntolainan ottamisesta, koroista ja muista kiekuroista, mitä pankkipuoleen liittyy. Meillä oli mun mutsi, mutta luulen, että vielä paremmin toimisi, jos olisi joku kaveri, joka ei ehkä keuhkoa ihan samaan malliin siitä, millaisia summia on järkevää ottaa lainaksi. Mutseilla tuntuu olevan tapana joskus ajatella lastensa puolesta.
Toinen tärkeä asia, jonka oon oppinut, on, että ennen tarjouksen tekemistä on todella tärkeää tutkia talo kunnolla ja viimeistään ennen muuttamista käydä kaikki paikat läpi mahdollisten vesivahinkojen ym. varalta. Vaikka onneksi myyjällä on vastuuta uusien asukkaiden muuton jälkeenkin, jos jotain isompaa rempattavaa löytyy. Me löydettiin meidän kämpästä tän vuoden aikana niin monta rikki mennyttä ja repsottavaa paikkaa, että jälkeenpäin ajateltuna niihin vedoten ois voinut säästää asunnon hinnassa ainakin 5000.
Lisäksi oon oppinut hyvin paljon remontoinnista. Kuten että tapettien repiminen on vittumaisinta hommaa ikinä, mutta se kannattaa toki tehdä, jos vanhan asukkaan tapetit on ihan paskat/paskaset. Uusien tapettien laittaminen on myös lähes yhtä vittumaista, mutta jos meinaa laittaa niin kannattaa a) ostaa suoraan seinään rullattavaa tapettia, tapettien vettymisprosessit on hankalia b)ostaa mahdollisimman paksua tapettia c) ostaa kuvioimatonta tapettia, jota ei tarvitse kohdistaa. Ehdottomasti järkevintä on ostaa maalipönikkä. Lisäksi remontti kestää aina tuplasti tai triplasti pidempään, kuin oot varannut aikaa. Joten tee määräajassa tarpeellisimmat ja jätä loput myöhemmäksi. Lunkista asenteesta on apua.

***

Uusi kissakaveri tulee vihdoin ja viimein huomenna. Odottelemme täällä jo innolla ja pidetään sormet ristissä, että Hemmo hyväksyy kaverinsa iloisin mielin mukaan perheeseen.
2.3.2010, 20:35 - Oh, great!
ötö
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/EU-komissio+hyv%C3%A4ksyi+geenimuunnellun+perunan+viljelyn/1135253389176

Oon ilmeisesti ollut aika pahasti jäljessä näistä geenimuuntelujutuista, kun en oo tiennyt, että EU alueella toi yhden maissilajikkeen viljely on ollut jo sallittua. Täytyis varmaan kaivaa esiin ne maat, joissa noita geenimuunneltuja lajikkeita saa viljellä ja boikotoida niiden maissi- ja perunatuotteita. Vaikka tuskinpa tulee syötyä paljon muuta perunaa kuin suomalaista, ellei sitten nimenomaan tärkkelysmuodossa salakavalasti.

26.2.2010, 17:11 - qlumisia
ötö
Vihdoin taas. Alkuvuodesta on tapahtunut kaikenlaista.

Kuten että tuin eläinsuojelutyötä ja ostin meille toisen kissan. Aslana tosin ei oo vielä kotiutunut meille, mutta tulee ilmeisesti ensi viikolla, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ihan oikeesti halusin toisen kissan Helmerin kaveriksi, kun se on niin ihanan sosiaalinen kissa, että luulen sen kaipaavan myös lajiseuraa. Me daijut ihmiset kuitenkaan ei aina olla ihan samalla aaltopituudella noiden kissaveijareiden kanssa.

Oon korjannut ruokavaliotani ja jättänyt sokerin ja valkosen vehnäjauhon vähemmälle. Tuntuu mahtavalta!

Aloitin lähiöliikunnan joogan (17e/koko kevät!). Se osottautui seniorijoogaksi, mutta on avoin kaiken ikäisille ja ihanan rentouttavaa. On mahtavaa, kun siellä vaan mummot makaa hiljaa ja tekee liikkeitä, uskomaton rauha hektisen työpäivän jälkeen.

Lisäksi saatan saada palkankorotuksen! Wuhuu!

Mulla ois läjä reseptejäkin, mitkä vois tänne naputella, mm. aivan mahtavan malai koftan resepti.

Ja sit me on vihdoin otettu itseämme niskasta kiinni ja hiottu tätä kämppää kuntoon, ehkä toi viimeinenkin huone tulee tässä ennen kevättä remontoitua, jos oikein pinnistää.

Niin ja sit ne häät, 16.4. Ei mitään isoa. Ostan mun siskolta ruokapuolen palvelut, joten kerrankin pääsen vaan nauttimaan juhlista! Ja häiden jälkeinen viikko lomaa. Parasta!

Kevättä tässä odotellaan, sitä että toi inhottava lumi sulais pois ja koivut alkais vihertää ja valkovuokko- ja leskenlehtinuppuja ilmestyisi kuivien lehtien seasta.

Yritän löytää aktiivisemman vireen tänne kirjoitteluun. Jos vaikka rupeaisi seuraamaan ruohonjuuritason uutisia aktiivisemmin, kommentoisi niitä ja alkais päivittää niitä lukuisia listingejä, joita oon tänne blogiin perustanut..

Ja vielä kun jaksais virittää ton akustisen kitaran ja ottaa muutaman soittotunnin mielen virkistykseksi...

PS. http://www.youtube.com/watch?v=e8cwIkSPFhE&feature=related

13.2.2010, 15:45(ei otsikkoa)
ötö
Väsyttää tää arktinen ilmasto. Kuinka odotankaan aurinkoa ja lämpöä ja sitä että luontoon tulee taas elämää!
16.1.2010, 12:15(ei otsikkoa)
ötö
Hengissä ollaan, mutta nörtteily ei nappaa. Istun koneella ehkä vartin päivässä, koska kaikkea muutakin kivaa on.

Tää vuosi on alkanut kohtuullisen vauhdikkaasti, koska päätin niin. Varasin maistraatin ja me mennään miehen kanssa naimisiin huhtikuussa. Aika siistiä. Päätettiin myös alkaa vauvantekohommiin, mikä sekin tuntuu siistiltä. Mietin pitkään, onko oikein hankkia lisää lapsia maailmaan, joka on kuitenkin tuhoutumassa plus että se ois vielä länsimainen kakara, joka kuluttaa elämänsä aikana ihan hitosti. Onneksi kasvatuksella voi vaikuttaa paljon. Pikku J on välillä turhankin tietoinen ympäristöä kuormittavista asioista ja huomauttaa kernaasti, jos hissin käyttämisen sijasta vois kävellä tai jos valot palaa turhaan. Mietittiin adoptiota ja sijaisvanhemmuutta.

Se, että tekee lapsia, ei kai koskaan voi olla muuta kuin itsekästä. Sitä paitsi inhoan sitä että "tehdään lapsia" tai "hankitaan" niitä. Oikeastihan saadaan ihmisiä, ei vauvoja tai lapsia. Ihmisiä, jotka on omia persooniaan, joita ei voi omistaa ja jotka tulee elämässään tekemään just kuin niitä lystää. Lapset on hetken lainassa ja vanhemman velvollisuus on ne kasvattaa niin, että ne saa mahdollisimman hyvät eväät elämään, mutta ei kenelläkään lapsella ole mielestäni velvollisuuksia vanhempiansa kohtaan. Ällöttää, että tehdään lapsia, koska vauvat tai lapset on niin söpöjä. Ne on ihmisiä, ei mitään lemmikkejä, hemmetti sentään!

Lisäksi päätin vuodenvaihteessa, että nyt tää saakelin remonttihomma saatetaan päätökseen. Ne pikkujutut meinaa aina jäädä. Ovien karmit on huonossa kunnossa, ne pitäis maalata. Kynnykset vois uusia. Suihkusta meni teline rikki, mutta ei millään jaksais hakea uutta. Sitä vaan odottaa, että jotain tapahtuis itsestään, mutta puolen vuoden odottelun jälkeen voin kertoa, että mitään ei tapahdu. Se on pakko tehdä itse. En aio ottaa stressiä, mutta aion tehdä juttuja pikku hiljaa, kunnes voin sanoa, että kaikki on valmista.

Nyt täytyy käydä ottamassa mustikka-kookospiirakka uunista ja ruveta imuroimaan, vieraita tulossa.
6.1.2010, 18:47(ei otsikkoa)
ötö
Lomat on vietetty ja jo kaksi päivää töissäkin on takana. Loppiaisen käytin käymällä extempore Ateneumissa katsomassa Picasson töitä. Mun teiniajan paras kaveri soitti ja pyysi lähtemään, enkä viitsinyt kieltäytyä, vaikka mun pitikin ottaa pikku J mukaan. Se vei puolet koko siitä ajasta, jonka olisin halunnut käyttää teosten tutkimiseen. "Äiti, nää on typeriä." "Äiti mul on nälkä." "Äiti, milloin mennään kotiin?" Taidekasvatusta lapselle. Joopajoo.

Käynti sai ajattelemaan. Ensinnäkin surettaa, kuinka etäiseksi voi käydä ihminen, jonka kanssa ennen pystyi jakamaan kaikki ajatuksensa. Tuntuu, ettei uskalla oikein edes kysyä mitään liian henkilökohtaista. On ne yhteiset muistot, mutta ihan kuin toinen ois jotenkin niiden ja sun yläpuolella.

Lisäksi mietin tota taidehommaa. Okei, Picassolla on tosi hienoja teoksia. Toisaalta sillä on tosi paskoja töherryksiäkin. Miten ne eroaa joistain mun töherryksistä? Miksi jopa sen piirtämä viiva on jotain älyttömän arvokasta? Ateneumista mun mielestä suorastaan huokui snobismi ja henkilöpalvonta - kaksi asiaa, jotka kuvottaa mua yli kaiken. Lisäksi mä vihaan taidekriitikkojen tulkintoja taiteesta. Mun mielestä taide ja sen tulkinta kuuluu jokaiselle. Kukaan ei oikeasti voi tietää, mitä taiteilija on teoksellaan halunnut viestittää. Lisäksi useimmat kriitikkojen ja historioitsijoiden jutut tuntuu harvinaisen kaukaa haetuilta.

Lopuksi, alan hajoilla pikku J:hin. Oon ollut sen kanssa tiiviisti monta päivää. Ensin me vietettiin välipäivän lomat kahdestaan, kun se oli töissä. Sitten oltiin yhdessä mun töissä kun sen päiväkoti oli vielä kiinni. Ja nyt oltiin vielä siellä näyttelyssä. Vaikka se onkin ihana poika, niin viisi vuotiaan uhma on jotain käsittämättömän kuluttavaa.
25.12.2009, 15:17 - Ai niin joo:
ötö
Hyvää juulea kaikille!

hemmo himoitsee piparitaloa
25.12.2009, 15:14 - Kummallinen facebook
julgubbe
Blogin kirjoittaminen on vähän jäänyt. Oon yrittänyt opetella käyttämään facebookia, se on tosi kummallinen paikka. Nykyään on muodissa näemmä internetin avulla tehtävä egoboostaus, itseään pitää tuoda esille ja ennen kaikkea omaa itseä rakennetaan hirveen vahvasti julkisuuden kautta. Ja kun kaikki ei yksinkertaisesti mahdu tosi tv-ohjelmiin, niin onneksi aina voidaan luoda facebookin kaltaisia sovelluksia, joihin pääsee loistamaan. Sit voi ulkoistaa koko elämänsä kuulostamaan mahdollisimman kimalteiselta. Tai muuten vaan reportoida koko elämänsä näkyviin, niin että sillä tuntuu olevan enemmän merkitystä. "Henkilö x kävi juuri tänään toisen kerran tänään paskalla. Oli muuten mukavan rakenteista. Ei liian löysää, ei liian kiinteää. Nyt syön lisää suklaata. Nam!"

Oon ehkä vähän ilkee, mutta niin mä näen ton paikan. On mielenkiintoista katsella miten ja minkälaisia asioita omat työkaverit tuo esiin internetissä. Toisaalta monet mun työkaverit  koen myös kavereinani ja on hauskaa sekoittaa niiden kanssa työ- ja vapaaelämää. Tullaan läheisemmiksi ja ehkä työ luistaa entistä paremmin?

Aluksi hämmennyin myös valtavasti siitä, kun mun vanhat koulu"kaverit" (lue: kiusaajat) rupes pyytämään mua facebook-kaverikseen. Sekin on näemmä trendikästä, että on mahdollisimman paljon kavereita. Oon mielenkiintoista seurata, minkälaisia persoonia ne on nykyään, tai millaista kuvaa ne haluaa itsestään luoda - en suinkaan jaksa uskoa, että ne oikeastaan tuo itsestään mitään todellista esiin tuolla. Ajattelin kuitenkin, että heivaan ne mun kaverilistalta hemmettiin aika pian, sillä miksi mun pitäisi paljastaa profiilini ja kirjoitukseni ihmisille, jotka ei ikinä osoita mitään kiinnostusta mua kohtaan esimerkiksi kysymällä mitä mulle nykyään kuuluu. Olen vaan nimi listassa narsistisen egonrakennuksen palikkana.
On ollut myös tosi hämmentävää, kun ihmiset, jotka muistan vain tosi tosi hämärästi kuvan perusteella, on pyytäneet mua ystävikseen. Ihmiset, joiden kanssa oon elämäni aikana vaihtanut vain muutaman sanan!

Ja tää kaikki ottaen huomioon sen, etten ole edes rekisteröitynyt omalla nimelläni, ainoastaan suku- ja etunimieni kahdella ensimmäisellä kirjaimella! Mulla ei nimittäin ole mitään tarvetta tuoda itseäni esille tuolla. Se on kuitenkin mukava sovellus pitää yhteyttä sellaisiin ihan oikeisiin kavereihin, jotka asuu kauempana ja joita tulee nähtyä tooosi harvoin. Pysyy mukana niiden elämässä -  ainakin siinä osassa minkä ne haluaa netissä jakaa.

**

Noin muuten, mä oon lomalla. Ensi vuoden kolmanteen päivään asti, jes! Ollaan löllöilty koko perhe oikein urakalla. Ja eilen kun availtiin lahjoja, tehtiin miehen kanssa periaatepäätös, että ens vuonna jokainen, joka haluaa pikku J:lle lahjoja antaa, saa antaa max. kaksi lahjaa. Ei tollaseen materialismiin, mitä taas eilen nähtiin, saa todellakaan lastansa totuttaa. Piste.